Radikaali luovuus, isot kalat ja basaali­gangliot eli mitä opin luovuudesta Lynchiltä,  Rubinilta ja Aalto-yliopistolta

Generatiivisen tekoälyn aikakaudella luovuus on ollut paljon pinnalla. Markkinointitoimiston arjessa luovuus on luonnollisesti läsnä miltei kaikessa – myös suhteessa tekoälyyn. Kysymykseen “Onko tekoäly luova?” on kuultu vastauksia puolesta ja vastaan. Omasta mielestäni on ja ei, riippuu päivästä ja siitä, millaisen keskustelun on viimeksi sattunut tekoälyn kanssa käymään.

Mutta ei paneuduta nyt tekoälyyn, vaan tarkastellaan ammattilaisten näkemyksiä luovuudesta. Huomasin nimittäin vahingossa lukeneeni viime aikoina Rick Rubinin ja David Lynchin kirjat aiheesta, sekä osallistuneeni Aalto-yliopiston Sukellus radikaaliin luovuuteen -kurssille. Tänä talvena omakotiasujalla Etelä-Suomessa on lumien luominen jäänyt niin vähiin, että luomisen tarvetta on selvästi pitänyt tyydyttää muilla tavoin.

Mitä tiede sanoo luovuudesta?

Aallon kurssilla opitaan, että luovuutta voi tutkia ja kehittää. On mahdollista selittää tieteellisesti, mitä luovassa ajattelussa tapahtuu. Uuden luomisessa aivojen lepotilaverkosto (Default Mode Network, DMN) edistää luovaa ajattelua antamalla ajatusten vaeltaa vapaasti ilman suurempia rajoituksia. Välihuomautuksena ylisuorittajille: kiinnitä huomiota lepotilaverkoston englanninkielisessä nimessä sanaan DEFAULT, eli tämä on niin sanotusti oletusasetus.

Sitten päälle isketään toimeenpanoverkosto (Executive Attention Network, EAN), joka kuulostaa jo paljon vakavammalta, johtoryhmän pukumies ja jakkunainen -tason meiningiltä. Silloin ajatellaan tavoitteellisesti ja kontrolloidusti. Yllätys. Neuroverkkojen työkalupakista kaivetaan vielä esiin salienssiverkosto, joka puolestaan auttaa rentoverkostoa ja jäykkisverkostoa keskustelemaan keskenään sekä tekemään merkityksellisiä havaintoja ja yhdistelemään tietoa.

Samaan aikaan hurjan kiinnostavaa, ja erittäin epäromanttista. Vähän kun käytäisiin läpi Messin reisilihaksissa tapahtuvia sähköimpulsseja potkun aikana, ja unohdettaisiin se yläkulmaan uppoava pallo 80 000 ihmisen hurratessa.

Vaiheittainen ja radikaali luovuus vaativat basaaliganglioita sekä motivaatiota

Aivoissa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden lisäksi luovuus vaatii motivaatiota, erityisesti sisäistä motivaatiota. Mainittakoon lisäksi vielä tyvitumakkeet eli basaaligangliot ja ventraalinen prefrontaalinen aivokuori, jotka aktivoituvat aineellisista ja sosiaalisista palkkioista. Tämän kappaleen kirjoitin tähän ihan vain siksi, että onhan basaaliganglio mahtava sana, vaikka en siitä mitään ymmärräkään.

Näillä harmailla aivosoluilla voidaan sitten suorittaa inkrementaalista eli asteittaista luovuutta ja radikaalia luovuutta. Näistä inkrementaalisen luovuuden esimerkkinä vaikkapa Hesehotellit Turussa – onhan siinä jotain luovaa, että pikaruokaketjun kanta-asiakaspisteitä saa myös hotelliyöstä ja huoneessa on kerroshamppari-tapetti. Radikaalista luovuudesta esimerkkinä käy AirBnB, kun jokaisesta asunnosta tulikin potentiaalisesti hotelli. Radikaalisti luovat keksinnöt voivat aiheuttaa jopa luovaa tuhoa, kun kokonainen toimiala tai vakiintuneet käytännöt murenevat.

Luovuuden hyödyistä bisnekselle eli liiketoiminnalle eli sille, mitä sinunkin pitäisi juuri nyt olla tekemässä, on tutkimuksia ja postauksia niin paljon, että ei mennä nyt sinnekään. Googlaa tai pyydä omalta suosikkitekoälyltäsi yhteenveto aiheesta, se kannattaa. Jokainen linkkarinkäyttäjä varmasti on joka tapauksessa sitä mieltä, että luovuus on hyvä juttu myös liiketoiminnassa.

Mitä Rick Rubin sanoo luovuudesta?

Rick Rubinin Luovuus ja olemisen taito -kirja on erinomaisen helppolukuista self-helpiä luovien alojen ammattilaisille. Paljon sivuja, joissa on vain pari lausetta. Iso osa kirjan ohjeista tuntuu itsestäänselvyyksiltä, mutta jos mies on auttanut maailmaan albumeita mm. Red Hot Chili Peppersiltä, Metallicalta, Lana Del Reylta, Johnny Cashilta ja Beastie Boysilta, niin pakkohan näitä ohjeita on kunnioittaa. Sivuhuomiona meriittilistalta löytyy myös erittäin kova Red Devilsin King King -albumi.

Rubinin mukaan luovuus ei ole vain tekemistä, vaan tapa olla ja nähdä maailma.

”Herkkyyttä huomata ja havainnoida asioita ympärillämme.”

Luovuus löytyy meistä jokaisesta, mutta sille täytyy antaa mahdollisuus. Ja paras tapa on ryhtyä tekemään – säveltämään, maalaamaan, sanoittamaan, käsikirjoittamaan – ja katsoa mitä syntyy. Samaan aikaan pitää siis olla valmis tekemään luovuuden eteen töitä, mutta luovuutta ei voi pakottaa.

Rick antaa vinkin, että luovien ideoiden siemeniä pitää kylvää paljon, ja sitten katsoa mitkä niistä alkavat itää, ja jatkaa näiden parissa eteenpäin. Ja sitten kun ollaan hyvässä vauhdissa, työtä ei saa jättää liian pitkäksi aikaa keskeneräiseksi, sillä muuten se saattaa alkaa näyttää omissa silmissä (tai korvissa) valmiilta. Tämäkin toisaalta kumotaan sillä, että saattaahan se ollakin jo valmis, kuka tietää. Aika armollista.

Tosin Rubinin luovuusajatuksissa on muutenkin koko ajan läsnä zen-buddhalainen tunnelma, joten miksipä ei. Mietiskely ja ajatteleminen ovat joka tapauksessa tärkeitä asioita ja TikTok-maailmassa suorastaan katoavaa kansanperinnettä.

Lopulta luovuuden kuitenkin taito piilee siinä, että karsitaan kaikki turha pois ja jäljelle jää vain pelkkää timanttia. Luovuus vaatii siis myös ammattitaitoa ja tyylitajua, varsinkin jos tarkoituksena on luoda jotain, mikä innostaisi myös muita ihmisiä. Esimerkiksi markkinoinnin ja tuotekehityksen kontekstissa tämä kuulostaa varsin tutulta.

Entäpä sitten David Lynchin näkemys luovuudesta?

Tovi sitten edesmennyt legendaarinen ohjaaja ja käsikirjoittaja David Lynch on kirjassaan Cathcing the big fish: meditaatio, tietoisuus ja luovuus tavallisuudesta poiketen yllättävän helppotajuinen. Lynch vertaa ideoita kaloihin: jos haluat pieniä ideoita, pysy matalassa vedessä. Jos haluat suuria, sinun on mentävä syvemmälle.

“Mitä enemmän tietoisuutesi laajenee, sitä suurempia ideoita voit löytää.”

Ja kuten tiedämme, Davidin tietoisuus on tuottanut useita suuria ideoita. Kirjan mukaan kaloja on kaikkialla, urheilusta liiketoimintaan ja taiteeseen. Ne vain odottavat kalastajaansa.

Lynch korostaa nimenomaan meditaatiota ja kiireetöntä mietiskelyä. Lynch olisi varmasti arvostanut suomalaista “ollaan hiljaa niin tulee kalaa” -ajatusmaailmaa. Ennen kuin mestari päätti tehdä erinomaisia ja erinomaisen hämmentäviä elokuvia, oli hän taidemaalari. Ja maalaamisesta Lynch totesi, että jos haluaa maalata tunnin hyvin, tarvitaan aikaa kolme tuntia. Luovaan ja oikeaan mielentilaan siirtymiseen pitää varata aikaa, kiireessä ei maalata kuin urakkapalkalla naapurin liiterin seinää.

Hyvä neuvo on myös olla analysoimatta liikaa. Hyväkin luova idea voi mennä pilalle, jos sen tappaa ylianalysoimalla, joka johtaa usein kompromisseihin. Kuinkahan moni erinomainen idea ja toteutus on ollut usean kompromissin lopputulos?

Tähän liittyy myös ajatus, että luomisen prosessista pitää nauttia, ei pelkästään harjoittaa tulosurheilua. Eli (luovissa) töissä pitäisi olla kivaakin. Lynchin ideologiassa on ajatus serendipisyydestä, eli työskentelyn ohessa sattumalta tapahtuvista löydöistä. “Design by accident” onkin varmasti monen hienon liiketoiminnallisen tai markkinoinnillisen neronleimauksen taustalla, vaikka sitä ei aina edes myönnettäisi.

Mitä tästä kaikesta nyt pitää ajatella?

Huomionarvoista on, että Rick Rubin ja David Lynch ovat kirjoittaneet yhteensä vajaat 700 sivua luovuudesta, mutta kumpikaan ei mainitse basaaligangliota. Kuitenkin idea sekä tieteessä että taiteilijoilla on sama: tarvitaan vapaata ajattelua, kunnes saadaan jostain kiinnostavasta kalasta tai siemenestä kiinni, ja sitten kovalla työllä kelataan, funtsitaan ja ajatellaan sekä ihan konkreettisesti työstetään teos valmiiksi.

Työelämässä haasteena usein on, että aikaa vapaalle ajattelulle, suunnittelulle ja kelailulle ei ole: suorittamaan rynnätään heti hyvin pikaisen pohdinnantapaisen. Näin tehdään siitäkin huolimatta, että sekä tieteellinen, rubinistinen että lynchiläinen näkemys tukevat näkemystä siitä, että ensimmäiseen ajatukseen ei pitäisi tyytyä, vaan ajatella pidemmälle.

Luovuus vaatii aikaa ja aika on rahaa. Jos tulokset eivät välttämättä ole heti mitattavissa tai käsin kosketeltavissa, tästä ajasta on helppo karsia Excel-harjoitteissa. Jos kaikkea johdetaan vain datan pohjalta ja sekuntikello kädessä, luovuus kuolee ja varsinkaan radikaalille luovuudelle ei ole edellytyksiä.

Lisäksi työelämässä haetaan usein hyväksyntää isolta joukolta sidosryhmiä, jolloin lopputuloksena on kädenlämpöinen kompromissi. Toivon siis enemmän luovaa diktatuuria erityisesti markkinoinnin saralle.

Yhteenvetona (TL;DR) 

1. Kaikki ovat luovia, jos vain haluavat.

2. Luovuutta voi harjoitella.

3. Luovuus vaatii aikaa ja vaivaa.

4. Luovuudella saadaan kilpailuetua ja parannetaan liiketoimintaa.

5. Basaaliganglio on mahtava sana.

Kuukilta saat luovat toteutukset moneen lähtöön. Palveluidemme avulla vapautat myös omalta työpöydältäsi enemmän aikaa luovuudelle! Ota yhteyttä, jos luovuuden lisääminen yrityksesi arjessa kiinnostaa!