Verkkosivun hiilijalanjälki haltuun – kuinka laskea ja vähentää päästöjä? 

Kaikella verkossa tekemällämme on hiilijalanjälki – jokainen videon striimaus, sivun lataus ja sähköpostin tai pikaviestin lähettäminen kuluttaa energiaa. Kun yritysten vastuullisuusraportoinnin vaatimukset tiukentuvat EU-lainsäädännön asettamien CSRD-vaatimusten myötä, myös hiilijalanjäljen laskennan merkitys yrityksille kasvaa. 

Keskustelua IT-sektorin aiheuttamista päästöistä käydään aika-ajoin. Virtuaalinen maailma kun ei ole erillään muusta maailmasta, vaikka niin saattaisi äkkiseltään ajatella. Siispä monen yrityksen pohdittavaksi on tulleet myös verkossa tapahtuvan toiminnan, kuten verkkosivujen, aiheuttama hiilijalanjälki. Mistä se koostuu, ja miten sen voi määrittää? Entä voiko sitä minimoida tavalla tai toisella? Kuukin teknologialiiketoimintajohtaja ja yksi perustajaosakkaista, Tomi Kaitarinne, pohtii teemaa. 

Mistä verkkosivun hiilijalanjälki muodostuu? 

Kaitarinteen mukaan verkkosivun hiilijalanjäljen laskeminen ei ole aivan yksinkertaista , mutta siihen on joitain keinoja. 

Avoimen lähdekoodin Sustainable Web Design Model (SWDM) on malli, joka on kehitetty verkkosivuston hiilijalanjäljen laskentaan. Se ottaa huomioon kolme eri ”energiasyöppöä”, joiden energiankulutus täytyy määrittää, jotta verkkosivun hiilijalanjäljen voi laskea. 

Nämä kolme energian kuluttajaa ovat: 

• Datakeskus: Arviolta noin 22 % verkkosivun kokonaispäästöistä. Datakeskus käyttää energiaa datan säilömiseen ja siirtämiseen. Verkkosivusto ”asuu” palvelimella, josta datakeskuksessa huolehditaan. 

• Verkkoyhteydet: Arviolta noin 24 % verkkosivun kokonaispäästöistä. Erilaiset verkot ja verkkolaitteet käyttävät energiaa niin ikään datan siirtämiseen. Käytännössä näitä ovat erilaiset muuntajat ja vaikkapa kotona tai työpaikalla sijaitseva reititin, joka siirtää verkkodataa laitteellesi. 

• Loppukäyttäjien laitteet: Arviolta noin 54 % verkkosivun kokonaispäästöistä. Kun sivustollasi vieraillaan, loppukäyttäjien tietokoneet ja mobiililaitteet kuluttavat energiaa. Myös tämä on huomioitu SWDM-mallissa. 

Lisäksi nämä päästöt voidaan jakaa kahteen osaan: käytön aiheuttamiin sekä laitteiden valmistuksen aiheuttamiin päästöihin. Datakeskustoiminnassa 82 prosenttia päästöistä aiheutuu SWDM:n arvioin mukaan käytön aikana, 18 % taas laitteiden valmistuksesta. Verkkoyhteyksissä suhdeluku on sama. Loppukäyttäjien laitteissa taas 51 % päästöistä muodostuu käytössä ja 49 % laitteiden valmistuksesta. Nämä arviot ovat erityisen hyödyllisiä siihen, kun mietitään, mistä päästövähennyksiä kannattaisi lähteä etsimään. 

Sisällöllä ja teknisillä ratkaisuilla kohti vähä­päästöisempää verkkosivua

Kun on selvitetty, minkälaisia erilaisia päästöjä verkkosivusta aiheutuu, on aika siirtyä niiden määrän arviointiin. Paljonko datakeskusten valmistuksen päästöt keskimäärin ovat? SWDM käyttää tiettyjä, hyvin yleispäteviä arvoja tähän. Arviot esitetään yläkanttiin, sillä niitä on mallin kehittäjien mukaan helpompi tarkentaa alemmas, kun tiedon määrä lisääntyy, sen sijaan että ne aliarvioitaisiin ja yritettäisiin jälkikäteen kiriä kiinni. Jos yrityksellä on saatavilla tarkempaa tietoa esimerkiksi omalta palvelintarjoajalta, SWDM:n tiedot ovat helposti korjattavissa oikeaan.

Lisäksi otetaan huomioon yrityksen verkkosivujen kautta kulkevan datan määrä. Mitä suurempi määrä dataa, toisin sanoen laajempi ja ehkä raskaampi sivusto, sitä enemmän sille allokoidaan luonnollisesti päästöjä. Mikä sitten vaikuttaa tähän liikkuvan datan määrään?

– Sisältö, kuten video ja kuva. Pieneksi pakatut kuvat vievät vähemmän energiaa kuin HD-kuvat, sama koskee videota. Pelkkä teksti vie tietysti vähiten energiaa, kertoo Kaitarinne.

Harva sivusto on silti pelkkää tekstiä. Mutta esimerkiksi optimoimalla kuvat, saa sivuston päästöjä laskettua. Voi myös miettiä, tarvitseeko sivuston joka ikinen sivu HD-laatuisen hero-pääkuvan.

Kaitarinne huomauttaa, että vähemmän energiaa kuluttava sivusto on usein myös käyttäjäystävällinen. Kun sivusto on ”kevyt”, se latautuu nopeasti ja sitä on sujuva käyttää myös mobiililaitteella.

– Tällainen sivusto saa hyvät pisteet myös hakukoneelta, eli sitä saatetaan palkita myös hyvällä orgaanisella näkyvyydellä, Kaitarinne huomauttaa.

Sisällön ohella myös konepellin alle on syytä kurkata, kun tarkastellaan sivustojen päästöjä. Koodilla on nimittäin omanlaisensa merkitys, ja siksi vihreä koodi onkin puhuttanut ohjelmistokehitysalaa jo jonkin aikaa.

Kaiken kaikkiaan verkkosivuston tarkka hiilijalanjälkilaskenta voi olla vaikeaa. Jos palvelintoimittaja ei pysty kertomaan, monestiko sivua on ladattu, voi olla vaikea arvioida, paljonko päästöjä on aiheutunut. Verkkosivuston päästötasoa voi arvioida myös erilaisilla laskureilla, kuten Website Carbon, joka pystyy tekemään karkean arvion siitä, paljonko yksi sivustovierailu kuluttaa energiaa.

– Yleispätevien mallien, kuten SWDM:n hyödyntäminen voi olla hyvä vaihtoehto, jos verkkosivuston päästöjä haluaa kartoittaa tarkemmin, Kaitarinne pohtii.